Uusi alku
Oli pakko hiukan muokata tätä pätkää, jotta se olisi hiukan lähempänä sitä, mitä yritän tuoda esille. 14.11. 05
Campin ilmapiiri muuttui laakista. Ahdistus ja turhautuneisuus on hetkeksi lähtenyt pois ja sen on korvannut uutuudenviehätys ja innostus. Tulijoista suuri osa on minulle vanhoja tuttuja, koska puolustusvoimain kansainvälinen keskus on päättänyt alkaa suosimaan valmiusjoukkokoulutettuja oikein urakalla. Tämän seurauksena suomalaiesen rauhanturvaajan keski-ikä on tullut alas pitkälle yli kolmestakymmenestä jonnekin kahdenviiden tienoille... Asiassa on hyät ja huonot puolensa, mutta ainakin jos tilanne pysyy näin rauhallisena jatkossakin, uskoisin niitä hyviä olevan enemmän. Eniten kiinnostaa, miten leirillinen ympäristöstään lähes täysin eristettyjä miehiä suhtautuu niihin viiteen naiseen, jotka kone pelipaikalle lennätti.
Ehkä suurin vastakkainasettelu syntyy siitä, että se keskiverto mies on nyt saanyt elää puoli vuotta miehuuden viimeisessä linnakkeessa, tarvitsematta välittää paskaakaan siitä, että saattaisi tekemisillään tai sanomisillaan loukata ketään. Nyt on kuitenkin mahdollista, että joku saattaa jopa ottaa äärettömän mauttomasta sovinistisesta läpänheitosta itseensä ja tuoda asian myös esille. Tällainen sananvapauden riistäminen olisi kitkerintä myrkkyä, jota vapaudesta nauttineelle miehelle voisi juottaa ja sen aiheuttama katkeruus on omiaan maalittamaan naisen silmätikuksi ja feministilepakoksi. En todellakaan väitä, että tekisin itse niin, mutta reilun puolitoista vuotta elämästäni täysin miesvaltaisessa yhteisössä viettäneenä uskoisin kuitenkin, että tulokset yleisesti olisivat jokseenkin kuvaillun kaltaisia.
Jos nainen siis päättää ryhtyä korostamaan naiseuttaan ja nostamaan itseään millään tavalla miesten yläpuolelle, alkavat katastrofin ainekset olla kasassa. Tämän välttäminen on tietenkin jossain määrin vaikeaa, sillä naisen pitää kuitenkin todistaa olevansa "hyvä jätkä" paljon enemmän, kuin miesten täytyy.
Feminismi täysin miesvaltaisessa ympäristössä saattaisi olla ihan tervetullutta vaihtelua, mutta
uskoisin, että se kuitenkin ammuttaisiin alas ja painostettaisiin näkymättömiin. Se saattaisi hyvinkin olla yksilön kannalta henkinen itsemurha. En vaadi, että naisen pitäisi muuttua mieheksi. En vaadi myöskään, että kaikki epäkohdat pitäisi hyväksyä täysin pureskelematta. Aivan kaikkea ei kannata kuitenkaan sanoa ääneen. Valitettavan usein armeijayhteisössä käy niin, että kaikkea älykkyyttä ja persoonallisuutta halveksutaan ja koska elämme yhteisössä, jossa kaikkien kanssa pitäisi tulla jotenkin toimeen, saattaa vaikeneminen olla monessa tapauksessa ihan hyvä ratkaisu.
Kaikki tämä on tietenkin vain spekulaatiota ja pirujen seinälle maalaamista, ja se miten naiset todella pärjäävät, jää heidän itsensä todistettavaksi. Uskon, että pääasiassa ihan yhtä hyvin, kuin miehetkin, mutta pelkään, että helppoa ei ihan aina tule olemaan. He eivät kuitenkaan koskaan ole täysin samalla viivalla. En osaa kuvitella tilannetta, jossa eristyksessä elävä mies pystyisi näkemään naisen pelkästään työtoverina. Siksi vähintään yhtä mielenkiintoinen kysymys on, miten miehet pärjäävät, kun yhteisö ei ole enää täysin homogeeninen.
Täytyisi yrittää kohdella naisia niin tasapuolisesti, kuin yleensä mahdollista. Sukupuolirasismi ei palvele tarkoitusta millään tasolla. Mielestäni ei ole silti perusteltua asettaa naisille vähäisempiä vaatimuksia, kuin miehille. Tämä ei ole harjoitus. En halua, että kilpirintamassa vieressäni seisoo joku, johon en luota, jos tilanne leviää kunnolla käsiin. Siinä tapauksessa ei ole mitään merkitystä onko kyseessä nainen vai mies. Omalta kohdalta hiukan arveluttaa kuitenkin se, pystynkö kaikkeen tuohon, sillä olen nyt viimeisen puolisen vuotta ollut kohtalaisen rikki siitä, että olen nyt ensimmäistä kertaa neljään vuoteen vailla ketää, kenen lähellä olla.
Voi olla, että kuvittelen olevani kovinkin paljon oikeamielisempi ja parempi mies, kuin muut. olen toki saattanut tehdä aivan jäätävän aliarvioinnin palvelustovereistani ja nostanut itseni jalustalle taas kerran, vain koska kuvittelen olevani niin kovin erilainen.
Ehkä palaan asiaan sitten, kun tilanne todistaa minun olleen täysin väärässä, tai kenties jopa hiukan oikeilla jäljillä.
Campin ilmapiiri muuttui laakista. Ahdistus ja turhautuneisuus on hetkeksi lähtenyt pois ja sen on korvannut uutuudenviehätys ja innostus. Tulijoista suuri osa on minulle vanhoja tuttuja, koska puolustusvoimain kansainvälinen keskus on päättänyt alkaa suosimaan valmiusjoukkokoulutettuja oikein urakalla. Tämän seurauksena suomalaiesen rauhanturvaajan keski-ikä on tullut alas pitkälle yli kolmestakymmenestä jonnekin kahdenviiden tienoille... Asiassa on hyät ja huonot puolensa, mutta ainakin jos tilanne pysyy näin rauhallisena jatkossakin, uskoisin niitä hyviä olevan enemmän. Eniten kiinnostaa, miten leirillinen ympäristöstään lähes täysin eristettyjä miehiä suhtautuu niihin viiteen naiseen, jotka kone pelipaikalle lennätti.
Ehkä suurin vastakkainasettelu syntyy siitä, että se keskiverto mies on nyt saanyt elää puoli vuotta miehuuden viimeisessä linnakkeessa, tarvitsematta välittää paskaakaan siitä, että saattaisi tekemisillään tai sanomisillaan loukata ketään. Nyt on kuitenkin mahdollista, että joku saattaa jopa ottaa äärettömän mauttomasta sovinistisesta läpänheitosta itseensä ja tuoda asian myös esille. Tällainen sananvapauden riistäminen olisi kitkerintä myrkkyä, jota vapaudesta nauttineelle miehelle voisi juottaa ja sen aiheuttama katkeruus on omiaan maalittamaan naisen silmätikuksi ja feministilepakoksi. En todellakaan väitä, että tekisin itse niin, mutta reilun puolitoista vuotta elämästäni täysin miesvaltaisessa yhteisössä viettäneenä uskoisin kuitenkin, että tulokset yleisesti olisivat jokseenkin kuvaillun kaltaisia.
Jos nainen siis päättää ryhtyä korostamaan naiseuttaan ja nostamaan itseään millään tavalla miesten yläpuolelle, alkavat katastrofin ainekset olla kasassa. Tämän välttäminen on tietenkin jossain määrin vaikeaa, sillä naisen pitää kuitenkin todistaa olevansa "hyvä jätkä" paljon enemmän, kuin miesten täytyy.
Feminismi täysin miesvaltaisessa ympäristössä saattaisi olla ihan tervetullutta vaihtelua, mutta
uskoisin, että se kuitenkin ammuttaisiin alas ja painostettaisiin näkymättömiin. Se saattaisi hyvinkin olla yksilön kannalta henkinen itsemurha. En vaadi, että naisen pitäisi muuttua mieheksi. En vaadi myöskään, että kaikki epäkohdat pitäisi hyväksyä täysin pureskelematta. Aivan kaikkea ei kannata kuitenkaan sanoa ääneen. Valitettavan usein armeijayhteisössä käy niin, että kaikkea älykkyyttä ja persoonallisuutta halveksutaan ja koska elämme yhteisössä, jossa kaikkien kanssa pitäisi tulla jotenkin toimeen, saattaa vaikeneminen olla monessa tapauksessa ihan hyvä ratkaisu.
Kaikki tämä on tietenkin vain spekulaatiota ja pirujen seinälle maalaamista, ja se miten naiset todella pärjäävät, jää heidän itsensä todistettavaksi. Uskon, että pääasiassa ihan yhtä hyvin, kuin miehetkin, mutta pelkään, että helppoa ei ihan aina tule olemaan. He eivät kuitenkaan koskaan ole täysin samalla viivalla. En osaa kuvitella tilannetta, jossa eristyksessä elävä mies pystyisi näkemään naisen pelkästään työtoverina. Siksi vähintään yhtä mielenkiintoinen kysymys on, miten miehet pärjäävät, kun yhteisö ei ole enää täysin homogeeninen.
Täytyisi yrittää kohdella naisia niin tasapuolisesti, kuin yleensä mahdollista. Sukupuolirasismi ei palvele tarkoitusta millään tasolla. Mielestäni ei ole silti perusteltua asettaa naisille vähäisempiä vaatimuksia, kuin miehille. Tämä ei ole harjoitus. En halua, että kilpirintamassa vieressäni seisoo joku, johon en luota, jos tilanne leviää kunnolla käsiin. Siinä tapauksessa ei ole mitään merkitystä onko kyseessä nainen vai mies. Omalta kohdalta hiukan arveluttaa kuitenkin se, pystynkö kaikkeen tuohon, sillä olen nyt viimeisen puolisen vuotta ollut kohtalaisen rikki siitä, että olen nyt ensimmäistä kertaa neljään vuoteen vailla ketää, kenen lähellä olla.
Voi olla, että kuvittelen olevani kovinkin paljon oikeamielisempi ja parempi mies, kuin muut. olen toki saattanut tehdä aivan jäätävän aliarvioinnin palvelustovereistani ja nostanut itseni jalustalle taas kerran, vain koska kuvittelen olevani niin kovin erilainen.
Ehkä palaan asiaan sitten, kun tilanne todistaa minun olleen täysin väärässä, tai kenties jopa hiukan oikeilla jäljillä.
posted by Aleksi at 11/10/2005 06:47:00 ap.
3 Comments:
No ne naiset voi olla ihan hyviäkin tyyppejä. Mutta kuvailemasi uhkakuvat voi yhtä hyvin olla todellisia.
Sun kannalta toivon että ne on hyviä tyyppejä, jotka tuo uutta näkökulmaa hommaan ja joihin kuitenkin voit luottaa (ainakin työn merkeissä).
Kaikkea hyvää sinne!
Anni, joka tietää jotain turvaajista ja palomiehistä...
;)
Todisteita jollakin lailla organisoiduista taistelujoukoista läytyy ihmiskunnan ensimmäisiä kirjallisia lähteitä tuottaneiden kultuurien jäämistöstä noin 5000 vuoden takaa
Ilman mitään varmuutta ja faktatietoa väitän, että naisten osuus tänä ajanjaksona taistelleiden joukkojen kokoonpanossa (huoltoa, lääkintää ym. lukuunottamatta) lienee mitattavissa promilleissa, jos niissäkään.
Tähän lienee syynsä.
Joka väittää kykenevänsä suhtautumaan tilanteessa kuin tilanteessa vastakkaisen sukupuolen edustajaan samoin kuin omansa, puhuu mielestäni paskaa. Itse en tähän kykene. Parhaimmillaankin pystyn tunnistamaan osan näistä tilanteista ja huomaamaan eron asenteissani ja toiminnassani.
Ei, en ole ollut sodassa tai muussakaan "tiukassa paikassa" sen paremmin mies-, kuin naisporukalla. Olen kuitenkin armeijassa törmännyt naisiin palvelustovereina, kuten varmasti jokainen viime vuosina palveluksensa suorittanut kansalainen. Harrastan myös päivittäin kamppailua niin miesten kuin naisenkin kanssa. Aikidossa pystyn suhtautumaan naispariin lähes
samalla tavalla, kuin miespariin. Mutta hiuksenhieno ero siinä on. Uskoisin sen eron säilyvän oli yhteys ja yhteisö mikä hyvänsä.
Nainen voi epäilemättä olla tiedoiltaan ja taidoiltaan sotilaana
muiden ryhmän jäsenten veroinen. Se ei kuitenkaan riitä, jos hän muuttaa
ryhmäkemiaa, vaikka vain sen hiuksenhienon eron verran.
Kyllä, näen tässä hyvinkin mahdollisuuden eroottiseen lataukseen ja kanssakäymiseen päivittäin yhdessä toimivien mies- ja naissotilaiden kesken. Jonkun mielestä olen melko varmasti katsantokannaltani kapea naista esineellistävä sovinisti. Minä taas pitäisin kyseistä henkilöä joko naivina tai tekopyhänä.
Toivon kaiken menevän erinomaisesti.
Joukkoon liittyvät naiset voivat olla myös erinomainen lisä operaatioon. Itse en edelleenkään sijoittaisi naisia armeijaan sodan sen paremmin kuin rauhankaan aikana.
Ilman vastuuta ja parempaa tietoa on helppo neuvoa
Kaikkea hyvää.
Reima
Aika hyvän kommentin latasit. Velvoitan sinua tekemään niin jatkossakin. Kritiikki sisällöstä ja ulkoasusta olisi kovasti tervetullutta.
Olen tässä muutaman päivän omaa tekstiäni tarkasteltuani tullut vähän siihen tulokseen, että en ollut tuota kirjoittaessani ajatellut asiaa ihan loppuun asti. Lisäksi muokkasin tekstiä vielä julkaisemisen jälkeen ja taisin siinä hiukan sorkkia sen sanomaakin vähän pois niiltä urilta, joita todella hain. Ehkä palaan tosiaan asiaan, kunhan tilanne tästä hiukan selkiää.
Kyllä, näen tässä hyvinkin mahdollisuuden eroottiseen lataukseen ja kanssakäymiseen päivittäin yhdessä toimivien mies- ja naissotilaiden kesken.
Tähän se muokkaaminen pääasiassa liittyi. Pelkään hiukan, että saattaisin kirjoittaa jotain, joka saattaisi asiayhteydestä irrotettuna nostaa metelin. Ei varsinaisesti naurattaisi lukea ltapäiväroskajournalistien lööppejä asiasta. Saattaisi tulla sanomista.
Olen tässä jo muutaman päivän meininkiä seurailtuani ollut huomaavinani, että naisia kohtaan suunnattu avuliaisuus on ainakin melkoista. Kyseessähän on juurikin mainitsemasi hiuksenhieno muutos toiminnassa, joka aiheuttaa sitä kemioiden muutosta. Vaikkakin tarkoitusperät eivät olisikaan millään tavalla seksuaalisesti motivoituja, mainitsemasi ero tulee aina olemaan olemassa. Niin minun, kuin muidenkin toiminnassa.
Toivoisin, että kyse on enemmänkin vain tilanteen uutuudesta ja homma lähtee rullaamaan ihan hyvin, kunhan alkuihmetyksestä selvitään.
Haluan kaikesta huolimatta ainakin vielä uskoa, että kyseessä on juurikin erinomainen lisä, eikä niinkään hajottava tekijä. Ainakin oman ryhmäni naiset ovat osoittaneet varsin hyvää potentiaalia kaikilla tasoilla.
Jos aletaan kyseenalaistamaan naisen sopivuuttaa rauhanturvatehtäviin, voidaan varmaan samaan hengenvetoon esittää kysymys, onko parikymppinen hentorakenteinen teekkari oikea henkilö johtamaan ryhmää...
Lähetä kommentti
<< Home