Maisema vaihtoon

On varmaankin heti kärkeen sanottava, että viimeisen seitsemän päivän aikana koettujen hyvien hetkien määrä oli melkoinen. Ne toisaalta syventävät kontrastia kahden maailman välillä, eikä yhdenlaisten hyvien hetkien äkillinen loppu tunnu kovinkaan hyvältä.

Lomalta takaisin palaaminen on vaan kuitenkin sen verran vittumaista hommaa, että on ehkä hyvä ettei sitä tarvitse tämän jälkeen juurikaan harrastaa. Nokkelana poikana ajattelin vielä kaiken lisäksi eilen, että saattaisi olla ihan hyvä idea valvoa aina aamuviiteen asti ja nukkua sitten makiasti kentälle kuljettavassa bussissa ja myöhemmin lentokoneessa. Bussin epämukaville penkeillänukkuminen jäi lähinnä kauniiksi haaveeksi, mutta lentokoneessa onneksi sammuin jo hiukan ennen kuin se irtosi kentästä. Väsymys voitti penkkien aiheuttamat rajoitteet. Omituista unikimaraa häiriritsi ainoastaan vierustoveri joka ilmoitti ruoan tulleen, ja hiukan myöhemmin lentäjä joka lentämiseen kyllästyneenä päätti lopettaa sen, ja laskeutua Pristinan lentokentälle. Kaiken tämän aikana säätila oli salakavalasti vaihtunut sumuisesta alijäähtyneen veden kylmästä harmaudesta alkavasti viheriöivään, lämpimään, mutta tuskaisen tuuliseen aroon. Vieläkin väsyttää. Jet lag. prkl. Sää saattaa kuitenkin onneksi lieventää lanan haitallisia vaikutuksia.

Kyllä tässä alkaa meininki melko lopunaikaista lähestyä. Mielessä pyörii lähinnä kotiutumisen valmistelu, jonka lomassa täytyisi vielä kuitenkin tehdä vähän töitä. Ajatukset jäivät Suomeen, ja vaikka keli onkin täällä melkoisesti parempi, olisin ehkä kuitenkin tällä hetkellä mieluummin jossain aivan muualla. Yhdenlaisen elämänvaiheen loppu alkaa konkretisoitua melkeinpä tuskaisella tavalla, synnyttäen siinä sivussa sellaisen ajatusten tornadon, että kuupan kasassa pitämiseen täytynee keskittyä jatkossa ihan tosissaan.

Vielä ei ole kuitenkaan aika vedellä pohjaviivaa ja alkaa spekuloida sitä, miten tämä sirkus minua on muuttanut. Nyt on aika mennä saunaan ja valmistautua henkisesti työtehtävien aloittamiseen. Pimenevässä Kosovon illassa istuttu yksinäinen kolmituntinen antaa taas ihan kohtalaisen mahdollisuuden omituisten ajatusten pyörittelyyn, omituisiin vaatteisiin pukeutuneena, vieläkin omituisemmassa ympäristössä.

Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.