366. ja viimeinen.

Ne jotka jäävät, keskittyvät puuhastelemaan ainoastaan sellaisten asioiden parissa, jotka tähtäävät huomista pidemmälle. Niin tein itsekin aika tarkkaan puoli vuotta sitten. Oli kohtalaisen tärkeää ajatella jotain ihan muuta, kuin vielä edessä olevien päivien määrää.

Nyt on sitten kuitenkin tultu siihen tilanteeseen, että edessä olevat päivät loppuivat kesken. Yksi aamu on vielä, mutta senkin ainoa ohjelmallinen sisältö on Makedoniaan kuljettavaan bussin ahtautuminen. Tämä oli nyt tässä.

Vanhojen kirjoitusten kautta taaksepäin katsellessa voisi kai kuvitella, että tästä olisi paljonkin sanottavaa, mutta eipä vaan ole. Tekisi kyllä mieli sanoa paljonkin, mutta kaikki on juuri nyt niin läsnä, että en tiedä miten. Ehkä sitten kun tähän kaikkeen saa vähän etäisyyttä. Nyt ei kykene.

Ympäröivä maailma on lakannut olemasta ja huomio on kiinnittynyt ainoastaan huomisaamuun, tarkemmin kello 6:20:een.

Siitä se taas alkaa.