kuva lapsisotilaan maailmasta

Pakkohan tätä valokuvajuhaniakin on kokeilla. Jos tämä nyt ihan oikeasti onnistuu, olen jokseenkin yllättynyt, sillä sen verran hidas ja takkuileva tämä yhteys on keskimäärin ollut.

Olen koittanut tuota valokuvaustakin tosiaan hiukan harjoitella. Minulle tarjoutui pakonomainen mahdollisuus ostaa hiukan parempi kamera, kun vanha ixukseni varastettiin lentokentällä matkalaukusta. Nyt on siis välineistö siinä kunnossa, että huonoista otoksista ei voi syyttää, kuin itseään. Kuvaaminen ja kuvien digitaalinen runteleminen on osoittautunut varsin mukavaksi ajanvietteeksi. Siitä on hyvää vauhtia kasvamassa minulle yksi päätä kasassa pitävä voima. Kimmoke tähän tuli varmaan isältä. Mies alkaa olla varsin loistava amatöörikuvaaja. Tosin vertailun aiheuttama itsekritiikki alkaa olla tälläkin hetkellä jo niin kovalla tasolla, että en oikein osaa nähdä mitään hyvää missään siinä, mitä olen saanut aikaan...

Nyt täytynee jättää tämä kirjoitus pelkästään kokeilun tasolle. Nyt ei ole aikaa kirjoittaa, eikä ajatuskaan oikein kulje.