tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Hyvä onni

Uskon, että suuri osa siitä mitä yleensä kutsutaan hyväksi onneksi, on vain ihmisten yksilöllistä kykyä havainnoida ympäristöään ja ennen kaikkea toimia niiden havaintojen pohjalta oikein. Tiedostamattakin.

Aivan liian usein "huono-onniset" kuitenkin katsovat oikeudekseen kadehtia ja pahimmassa tapauksessa avoimesti halveksia niitä, jotka ovat tarttuneet siihen, mikä juuri käveli huono-onnisen ohi.

Miksi kaikki on aina jonkun muun syytä?

8 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Siksi että ei kai kukaan nyt halua myöntää huonoa onnea omaksi syykseen. Asian takana on aina joko kohtalo, maailmankaikkeus, Jumala tai sitten se kuuluisa lähimmäinen.. Kun syyttää toisia, ei välttämättä tarvitse koskaan kohdata itseään.

Olen muuten samaa mieltä siinä, että hyvässä onnessa aika pitkälti on kyse juurikin havainnoinnista ja tilaisuuteen tarttumisesta, ei varsinaisesta tuurista. Eräät vain seuraavat ympäristöään tarkemmin kuin toiset ja se sitten herättää kaikenlaisia tunteita näissä silmät kiinni kulkevissa kanssaihmisissä. Koettu on.

syyskuuta 07, 2006 11:42 ap.  
Blogger Jaja said...

Harmittavan moni todella kulkee elämänsä silmät kiinni ja syytellen muita oman elämänsä kuopista, ei uskalla kulkea elämän mukana ja kuopista viisastuneena.

syyskuuta 07, 2006 5:18 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Jotkin ihmiset katsovat aina tietystä näkökulmasta maailmaa, jolloin käy usein niin että siihen omaan asenteeseen sopivat asiat/ tilanteet nähdään, muut jäävät huomaamatta. En usko että se on kovinkaan monella tietoisesti valittu asenne tms, vaan jostain opittu ja tavaksi muodostunut näkökulma.

syyskuuta 07, 2006 9:36 ip.  
Blogger Aleksi said...

Oman syyn tunnustaminen taitaa tosiaan olla kuulalle liikaa. On paljon helpompaa jos ei tunnusta olevansa heikko maailmassa, jossa ainoastaan vahvoilla on oikeus elää.

Eikö ole kuitenkin hiukan surullista, että pysyäkseen järjissään on pakko valehdella itselleen. Ainakin hiukan.

syyskuuta 11, 2006 1:32 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Surullistahan se on. Jos itselleen valehtelu vielä jäisi vain tuon paljon parjatun huonon onnen selittelyyn, niin tilanne ei olisi ehkä ihan niin murheellinen, mutta kerran aloitettuna tosiasioiden väistelyllä on tapana levitä.. Ja sitten sitä vasta suossa ollaankin.

syyskuuta 11, 2006 9:00 ap.  
Blogger Aleksi said...

Taikausko menee muuten ihan samaan kategoriaan. Käsittämättömät asiat on pakko pyrkiä selittämään jotenkin. Aika usein keinolla millä hyvänsä.

syyskuuta 12, 2006 10:46 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Ihmisille kun on niin hankalaa myöntää, että kaikkia asioita tässä maailmassa ei vain voi selittää -tai jos voikin, selitys on usein kovin kuiva ja arkinen. Tuohan se mukanaan ekstrajännitystä, kun voi sekoittaa vähän taikauskoa jokapäiväiseen elämään.. Joillekin tieteellisyys käy pitemmän päälle tylsäksi. ;)

syyskuuta 12, 2006 11:27 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

..niin siis ei ollut tarkoitus anonyymisti kommentoida, uskallan toki sanoa sanottavani omalla nimelläni. Tunnustan edellisen. :)

syyskuuta 13, 2006 12:21 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home