Kesän festaripohdintoja osa 1.

Viime viikonlopun luontoääni:

"REVOLUZIOON!!"

-Housuton kimalaismies. Havaittu Seinäjoella, Törnävän leirintäalueella, heiluttelemassa meisseliä toisen alastoman kanssajuhlijan kanssa auton katolla.

Yksi rockfestareiden mielenkiintoisimmista puolista on se näennäinen sekasorto joka saa kauneimmankin leirintäalueen mustuttamaan kaatopaikkaa. Millään ei ole hetkellisesti mitään väliä, ja kaikki toiminta joka ei suoranaisesti vahingoita kanssajuhlioita on hyväksyttyä. Vapaudesta seonnut festivaalivieras maalaa tussilla naamaansa vasta keksimänsä, nokkeluutta oksentavan iskulauseen, kiskoo päähänsä ydinjätteen sävyissä loistavan partyhatun, jättää housut telttaan ja alkaa tanssia sladdi kädessä keskellä leirintäalueen kulkuväylää kiimaisen urosharmaakarhun soidinmenoja imitoiden.

Eikä tapaus ole ollenkaan niin erikoinen tai kiinnostava, että siihen tarvitsisi kiinnittää lainkaan huomiota.

Tuokaa turisti ensi kesäkuussa Seinäjoelle, niin saadaan päivitettyä se "suomalaiset ovat hiljaista ja syrjään vetäytyvää kansaa" -stereotypia vähän modernimpaan mielikuvaan.

Niin, mitäpä mielenkiintoista laillistetuilla huumeilla päänsä sotkeneiden varhaisaikuisten sekoilussa sitten on? Se, että vapaudesta humaltuneet juhlijat sekoilevat tietäen olevansa kuitenkin täysin turvassa. Päättömän öysäämisen lähtiessä lapasesta ja solisluun napsahtaessa poikki maan pysäyttäessä pudotuksen liian nopeasti, voi aina luottaa siihen, että anarkiasta voi astua ulos ja luottaa siihen esivallan tarjoamaan apuun sitten kun sitä todella tarvitaan.

Mistään ei tarvitse välittää hetkellisesti siksi, että joku on kuitenkin luuttuamassa seiniä tuulettimeen lentäneestä paskasta.