Sanaton

Jotenkin on ollut niin kovin vähän sanottavaa viime aikoina. Niin tässä blogissa kuin ihan yleisestikin. En vaan tunnu löytävän oikein mitään sanomisen arvoista ja siksi olen pääasiassa hiljaa, jotta en tahtomattani ainakaan pahentaisi tilannetta.

Ongelmallista on kuitenkin se että sanat, merkityksettömätkin ovat kuitenkin niin kovin tärkeä osa ihmisten välillä tapahtuvaa kanssakäymistä. Puhetaidoton ei ole siinä kovin vahvoilla. Yksi vaihtoehto olisi kai panostaa tekoihin, mutta joistain syystä sekin tuntuu juuri nyt niin kovin vaikealta.

On aika ristiriitaista, että toisaalta mieleni tekee vain olla hiljaa toisaalta haluaisin sanoa ainakin jotain. En haluaisi kiusaantua hiljaisuudesta. Sitä arvostetaan aivan liian vähän.

Mökillä oli taas varsin hauskaa mukavien ihmisten seurassa, mutta jokin on vieläkin vähän vinksallaan.