Pelkotila

Enpä ole seurannut Turistin kirjoitelmia kovinkaan aktiivisesti, mutta viimeisin merkintä herätti sen verran mielenkiintoa, että oli pakko ottaa selville mistä se oli saanut alkunsa. Ensimmäinen reaktio oli ihmetys, jota seurasi melko nopeasti paha olo. Syyskuun 22. päivän synkkyys on yhdessä elämässä ollut aika murskaava. Ei ihmisen kuulu joutua tuntemaan noin.

Pelottavaa, joskin kovin loogista, että tunne joka on inhimillisen elämän ehkä suurin voimavara, voi sormien läpi valuessaan satuttaa enemmän kuin mikään muu. Yrittäkääpä tuollaisen jälkeen mennä kertomaan jotain siitä, kuinka asiat Suomessa on niin hyvin, että pahoin ei saisi voida.

Valtion hyvinvoinnilla tuntuu olevan loppujen lopuksi aika vähän tekemistä henkilön onnellisuuden kanssa. Puitteiden tarjoaminen tietysti edesauttaa jonkin verran, mutta se on vasta alku. Eikä edes välttämättömyys.

Kaikki jaksaminen Katille.