On ilmoja pidelly

Alkoi sataa. Odottelen mielenkiinnolla, minkälaiseen suuntaan tämä syksy lähtee tästä muokkautumaan. Talvesta ei ainakaan vielä voi puhua, sillä tänäänkin puolen päivän aikaan aamupalalle astellessani aurinko häikäisi ja lämmitti reilusti yli viidentoista celsiusasteen arvoisesti. Sää on muutenkin ollut mukavan letkeä ja kuiva, eikä talvesta muistuta vielä oikein mikään. Säätila muuttuu täällä kuitenkin nopeammin, kuin ajatus ehtii seurata, joten jo iltapäivällä neljän aikaan palelin kovin kylmässä tuulessa, koska olin keskipäivän lämmöstä innostuneena lähtenyt partioimaan hiukkasen liian kevyessä varustuksessa.

Eniten mietityttää se, kuinka paljon sää tulee vaikuttamaan mielialaan. Kuten tuossa aiemmin kirjoittelinkin, puoli vuotta on mennyt melkoisen nopeasti ja mukavasti. Luulisin, että menneen puolikkaan loistavalla säällä on ollut asian kanssa jotain tekemistä. On jokseenkin vaikea murjottaa, kun aurinko maalaa maiseman kuvankauniiksi ja lämpötilakin on lähempänä ihmisen normaalia ruumiinlämpöä, kuin veden jäätymispistettä… Odottelen tässä siis pikkuhiljaa sisään pyrkivää perisuomalaista pimeyden aiheuttamaa melankoliaa ja masennusta. En oikein usko, että sitä voisi mitenkään täysin välttää, mutta toisaalta en myöskään pelkää, että en siitä selviäisi.

Nyt ukkostaa kovin. Enpä muista aiemmin marraskuun puolivälissä kuunnelleeni näin voimakasta jyrinää. Luonto täällä tuntuu olevan muutenkin kovin paljon agressiivisempi, kuin Suomessa. Tämä on kai vähän tällainen on/off ilmasto. Johtunee vuoristosta. Joko aurinko paistaa ja on kuuma, tai sitten sataa ja tunteella. Mitään siltä väliltä ei oikein tunnu löytyvän. Ainakin kesän säätila noudatti aika pitkälti tuota kaavaa. Nähtäväksi tietysti jää, kuinka tuo teoria on sovellettavissa talveen. Pahimmassa tapauksessahan se muokkautuu muotoon: joko sataa jäätä kaatamalla tai on kylmä, kuin ryssän helvetissä. Ainakaan Balkanin vuorilla taistelleiden kansanlaulajien näkökulma asiaan ei ole kovinkaan ruusuinen. Yksi, joka tietää enemmän, kuin muut, kertoi ilman olevan talvella niin kostea, että kylmyys iskee vaatteiden läpi paljon voimakkaammin, kuin Suomen rutikuivassa pakkasessa.

Pitänemme kuitenkin ohjenuoranamme vanhaa viisautta: ei ole olemassa huonoa säätä. On vain säähän sopimattomia vaatteita. Nyt on sen verran hyvä fiillis, että en oikein viitsi tässä vaiheessa ihmeemmin stressata siitä, tuleeko talvesta kylmä, vai kylmä ja märkä. Homma on toiminut omalla kohdalla viime aikoina aika hyvin ja toiminnasta saatu palautekin on ollut pääasiassa positiivista.