Factoid
Iloisen joulukuisen sateen vihmoessa ikkunaa, kaksinumeroisia lämpötiloja havitteleva mittari jatkaa ennätysjahtiaan. Rehellisesti sanottuna uskon, että se saa tehdä sitä hyvällä menestyksellä vielä pitkään.
Ai miksikö?
En osaa ajatella niin pitkälle, että näkisin toimintani todelliset seuraukset. Ei minua oikeastaan taida kiinnostaakaan. Olen niin mukavuudenhaluinen, että en osaa luopua niistä mukavuuksista ja etuoikeuksista, jotka minulle on käytännössä ilman henkilökohtaista panostusta tai vaikutusmahdollisuutta myönnetty.
Minusta tuntuu, että uhraukset, jotka olisivat ehdottoman välttämättömiä kestävän kehityksen saavuttamiseksi, ovat liian suuria. Empatiakykyni ei riitä mitenkään ymmärtämään muiden ihmisten kärsimystä mikäli en pääse niiden ihmisten kanssa televisiouutisia lähempään kontaktiin, joten en osaa perustella itselleni miksi minun pitäisi toimia toisin. En osaa tehdä valintoja, joiden minulle aiheuttamat haitat olisivat niistä saatavia hyötyjä suurempia, vaikka suurempaa kuvaa tarkastellessa hyödyt olisivatkin valtavasti haittoja suurempia. Toivon, että tulevaisuuden teknologia on niin kehittynyttä, että tekemäni väärillä valinnoilla ei ole merkitystä.
Minulle on tärkeintä, että minun ja rakkaitteni on hyvä olla. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että pyrin rakentamaan omaa ja rakkaideni onnellisuutta tekemällä asioita arvioiden niiden tuloksia vain omasta näkökulmastani. Peilaan kaiken oman kokemuspohjani kautta ymmärtämättä, että se ei välttämättä edusta oikeutta kenellekään muulle, kuin minulle itselleni.
Minä en loppujen lopuksi taida ymmärtää paljoakaan juuri mistään.
We're a virus with shoes.
Luulenpa, että on aika asettaa piste tämän blogin kirjoitusten perään viimeisen kerran.
Kiitos ja anteeksi.
Ai miksikö?
En osaa ajatella niin pitkälle, että näkisin toimintani todelliset seuraukset. Ei minua oikeastaan taida kiinnostaakaan. Olen niin mukavuudenhaluinen, että en osaa luopua niistä mukavuuksista ja etuoikeuksista, jotka minulle on käytännössä ilman henkilökohtaista panostusta tai vaikutusmahdollisuutta myönnetty.
Minusta tuntuu, että uhraukset, jotka olisivat ehdottoman välttämättömiä kestävän kehityksen saavuttamiseksi, ovat liian suuria. Empatiakykyni ei riitä mitenkään ymmärtämään muiden ihmisten kärsimystä mikäli en pääse niiden ihmisten kanssa televisiouutisia lähempään kontaktiin, joten en osaa perustella itselleni miksi minun pitäisi toimia toisin. En osaa tehdä valintoja, joiden minulle aiheuttamat haitat olisivat niistä saatavia hyötyjä suurempia, vaikka suurempaa kuvaa tarkastellessa hyödyt olisivatkin valtavasti haittoja suurempia. Toivon, että tulevaisuuden teknologia on niin kehittynyttä, että tekemäni väärillä valinnoilla ei ole merkitystä.
Minulle on tärkeintä, että minun ja rakkaitteni on hyvä olla. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että pyrin rakentamaan omaa ja rakkaideni onnellisuutta tekemällä asioita arvioiden niiden tuloksia vain omasta näkökulmastani. Peilaan kaiken oman kokemuspohjani kautta ymmärtämättä, että se ei välttämättä edusta oikeutta kenellekään muulle, kuin minulle itselleni.
Minä en loppujen lopuksi taida ymmärtää paljoakaan juuri mistään.
We're a virus with shoes.
Luulenpa, että on aika asettaa piste tämän blogin kirjoitusten perään viimeisen kerran.
Kiitos ja anteeksi.
posted by Aleksi at 12/09/2006 01:23:00 ip.
4 Comments:
Ilmastonmuutos on muuten ollut kahvipöydässä keskustelun aiheena myös täällä suunnalla. Toki itseäkin huolestuttaa ympäristön tila, mutta epäilen myös omaa kykeneväisyyttäni niihin kestävän kehityksen vaatimiin uhrauksiin, jotka mainitsit. Ylipäätään voisi kysyä, kuinkahan moni vaikkapa uutta ydinvoimalaa vastustavista olisi oikeasti valmis luopumaan esim. jääkaapista -faktahan on, että nykyisellä sähkönkulutustasolla ei voida ilman lisätuotantoa pysyä.
Mielestäni onkin vain rehellistä myöntää, että tekee valintoja sen mukaan, mikä on itselle ja rakkailleen parasta. Tai että peilaa kaiken oman kokemuspohjansa mukaan, koska niinhän se useimmilla juurikin menee. Harva oikeasti pystyy asettumaan jonkun aivan vieraan ihmisen asemaan. Ja jos kaikki todella ovat niin humaaneja hyväntekijöitä kuin sanovat tai antavat ymmärtää, miksi maailma sitten yhäkin on tässä tilassa?
Mutta toisaalta:
"Minä en loppujen lopuksi taida ymmärtää paljoakaan juuri mistään."
Niinpä. Parempi siis ehkä allekirjoittaneenkin jättää paasaaminen niille, jotka asioista jotain tuntuvat ymmärtävän. Syvempää valaistumista odotellessa toimin tasan vanhan mallin mukaan, lähimpien ihmisteni hyvinvointi tavoitteena.
Asian sivusta: aivan oikeastiko olet lopettelemassa blogia? Harmi juttu! Olen yhäkin sitä mieltä, että kirjoitat mielenkiintoisesti ja juttuja olisi ollut mukava lukea jatkossakin.. Kiitos kuitenkin uusista ajatuksista ja kaikkea hyvää jatkoon! :)
Turku kuittaa.
Ei mulla oikein ole enää juurikaan sanottavaa, joka sopisi tämän otsikon alle, eikä oikein aikaa koota niistä muutamistakaan ajtuksen pätkistä mitään ehjää.
Vedän hetken henkeä ja aloitan sitten aivan toisesta aiheesta jossain muualla.
Kiitos itsellesi. Oot mun lempparikommentisti. :)
Kiitos ja jouluja. :)
Ilmastonmuutos on yksi osa ympäristön palapeliä. Vaikka suomalaiset antaisivat kaikkensa niin se ei riitä, kun monessa Aasian maassa ympäristön tila ei voisi vähempää kiinnostaa.
Lähetä kommentti
<< Home