torstaina, heinäkuuta 13, 2006
Kesän festaripohdintoja osa 2.
Kovin kiireinen kesäohjelma on osoittautunut paitsi uuvuttavaksi, myös äärettömän hauskaksi tavaksi viettää lomaa. Näin suurehkona musiikin ystävänä pidin erityisesti muutaman viikon takaisesta Roskilden rockfestivaalista, joka tarjosi muutaman niin ainutlaatuisella tavalla loistavan keikan, että niiden väliin jättäminen olisi ollut tässä pienessä henkilökohtaisessa universumissani anteeksiantamaton, vaarantava virhe.
Vaikka tunnelma olikin valtaisasta urean hajusta sekä Kosovon kaatopaikkain kaltaisesta jätteellisestä epäjärjestyksestä huolimatta hyvinkin kokemisen arvoinen, yritti kroppa jossain vaiheessa leirintäalueella vietettyä viikkoa sanoa, että jos et juo pian lisää, sattuu ja pahasti. En ollut lainkaan ainoa paikalla olleista 70 000+ festivaalivieraasta, jotka auliisti tottelivat kropan käskyjä ja kantoivat mukisematta Tuborgin myyntipisteestä korin jos toisenkin kylmää hyvyyttä teltan liepeen alle, siirtämään alkaneen krapulan vielä parin päivän päähän.
Jossain vaiheessa viidennen humalapäivän iltaa mieleeni napsahti hämärä muisto joskus käymästäni keskustelusta alkoholin käytön hyväksyttävyydestä verrattuna muihin huumeisiin. Taitaa olla ihan totta, että mökyöölin rentouttava vaikutus edesauttaa sosiaalista kanssakäymistä, ja että sitä on käytetty jo vuosituhansia murheiden hukuttamiseen, mutta tuohon määritelmään taitaa istua jokunen muukin aine. Voiko vanhaa keinoa sitten kuitenkaan pitää uutta pussillista parempana, kun jokainen meistä kuitenkin tietää, kuinka vekkuleita vaikutuksia tällä yleisesti hyväksytyllä nautintoaineella on.
Olen kaiken tämän kaksinaismoralismin keskellä kovin hämmentynyt. Toisaalta minulle sanotaan, että huumeidenkäyttäjät ovat sairaita ja arvaamattomia narkomaaneja, ja toisaalta televisioni kehottaa minua nostamaan biletunnelmani kattoakin korkeammalle liuottimella, joka ei eroa fysiologisilta, tai psyykkisiltä vaikutuksiltaan näistä arvaamatonta narkomaniaa aiheuttavista valmisteista juuri laisin.
Päivän "puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä" -osuus:
A) alkoholi on huume. B) juodessani etanolijohdannaisia minä käytän huumeita.
A+B = Minä olen huumeiden käyttäjä ja niiden vaikutuksen alaisena todellakin arvaamaton narkomaani.
En halua asettaa kaikkia päänsekoitusvalmisteita samalle viivalle, mutta en toisaalta halua todellakaan sanoa, että joidenkin aineiden käyttö fyysisen ja psyykkisen mielihyvän saavuttamiseksi olisi absoluuttisesti oikein, toisten samankaltaisten valmisteiden käytön ollessa tuomittavaa ja ehdottoman väärin.
Ja ennen kaikkea, onko tämä elämä niin pelkkää paskaa, että se säännöllinen todellisuuspako olisi välttämätön.
"äh, no mä olin kännissä..."
Vaikka tunnelma olikin valtaisasta urean hajusta sekä Kosovon kaatopaikkain kaltaisesta jätteellisestä epäjärjestyksestä huolimatta hyvinkin kokemisen arvoinen, yritti kroppa jossain vaiheessa leirintäalueella vietettyä viikkoa sanoa, että jos et juo pian lisää, sattuu ja pahasti. En ollut lainkaan ainoa paikalla olleista 70 000+ festivaalivieraasta, jotka auliisti tottelivat kropan käskyjä ja kantoivat mukisematta Tuborgin myyntipisteestä korin jos toisenkin kylmää hyvyyttä teltan liepeen alle, siirtämään alkaneen krapulan vielä parin päivän päähän.
Jossain vaiheessa viidennen humalapäivän iltaa mieleeni napsahti hämärä muisto joskus käymästäni keskustelusta alkoholin käytön hyväksyttävyydestä verrattuna muihin huumeisiin. Taitaa olla ihan totta, että mökyöölin rentouttava vaikutus edesauttaa sosiaalista kanssakäymistä, ja että sitä on käytetty jo vuosituhansia murheiden hukuttamiseen, mutta tuohon määritelmään taitaa istua jokunen muukin aine. Voiko vanhaa keinoa sitten kuitenkaan pitää uutta pussillista parempana, kun jokainen meistä kuitenkin tietää, kuinka vekkuleita vaikutuksia tällä yleisesti hyväksytyllä nautintoaineella on.
Olen kaiken tämän kaksinaismoralismin keskellä kovin hämmentynyt. Toisaalta minulle sanotaan, että huumeidenkäyttäjät ovat sairaita ja arvaamattomia narkomaaneja, ja toisaalta televisioni kehottaa minua nostamaan biletunnelmani kattoakin korkeammalle liuottimella, joka ei eroa fysiologisilta, tai psyykkisiltä vaikutuksiltaan näistä arvaamatonta narkomaniaa aiheuttavista valmisteista juuri laisin.
Päivän "puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä" -osuus:
A) alkoholi on huume. B) juodessani etanolijohdannaisia minä käytän huumeita.
A+B = Minä olen huumeiden käyttäjä ja niiden vaikutuksen alaisena todellakin arvaamaton narkomaani.
En halua asettaa kaikkia päänsekoitusvalmisteita samalle viivalle, mutta en toisaalta halua todellakaan sanoa, että joidenkin aineiden käyttö fyysisen ja psyykkisen mielihyvän saavuttamiseksi olisi absoluuttisesti oikein, toisten samankaltaisten valmisteiden käytön ollessa tuomittavaa ja ehdottoman väärin.
Ja ennen kaikkea, onko tämä elämä niin pelkkää paskaa, että se säännöllinen todellisuuspako olisi välttämätön.
"äh, no mä olin kännissä..."