Maisema vaihtoon

On varmaankin heti kärkeen sanottava, että viimeisen seitsemän päivän aikana koettujen hyvien hetkien määrä oli melkoinen. Ne toisaalta syventävät kontrastia kahden maailman välillä, eikä yhdenlaisten hyvien hetkien äkillinen loppu tunnu kovinkaan hyvältä.

Lomalta takaisin palaaminen on vaan kuitenkin sen verran vittumaista hommaa, että on ehkä hyvä ettei sitä tarvitse tämän jälkeen juurikaan harrastaa. Nokkelana poikana ajattelin vielä kaiken lisäksi eilen, että saattaisi olla ihan hyvä idea valvoa aina aamuviiteen asti ja nukkua sitten makiasti kentälle kuljettavassa bussissa ja myöhemmin lentokoneessa. Bussin epämukaville penkeillänukkuminen jäi lähinnä kauniiksi haaveeksi, mutta lentokoneessa onneksi sammuin jo hiukan ennen kuin se irtosi kentästä. Väsymys voitti penkkien aiheuttamat rajoitteet. Omituista unikimaraa häiriritsi ainoastaan vierustoveri joka ilmoitti ruoan tulleen, ja hiukan myöhemmin lentäjä joka lentämiseen kyllästyneenä päätti lopettaa sen, ja laskeutua Pristinan lentokentälle. Kaiken tämän aikana säätila oli salakavalasti vaihtunut sumuisesta alijäähtyneen veden kylmästä harmaudesta alkavasti viheriöivään, lämpimään, mutta tuskaisen tuuliseen aroon. Vieläkin väsyttää. Jet lag. prkl. Sää saattaa kuitenkin onneksi lieventää lanan haitallisia vaikutuksia.

Kyllä tässä alkaa meininki melko lopunaikaista lähestyä. Mielessä pyörii lähinnä kotiutumisen valmistelu, jonka lomassa täytyisi vielä kuitenkin tehdä vähän töitä. Ajatukset jäivät Suomeen, ja vaikka keli onkin täällä melkoisesti parempi, olisin ehkä kuitenkin tällä hetkellä mieluummin jossain aivan muualla. Yhdenlaisen elämänvaiheen loppu alkaa konkretisoitua melkeinpä tuskaisella tavalla, synnyttäen siinä sivussa sellaisen ajatusten tornadon, että kuupan kasassa pitämiseen täytynee keskittyä jatkossa ihan tosissaan.

Vielä ei ole kuitenkaan aika vedellä pohjaviivaa ja alkaa spekuloida sitä, miten tämä sirkus minua on muuttanut. Nyt on aika mennä saunaan ja valmistautua henkisesti työtehtävien aloittamiseen. Pimenevässä Kosovon illassa istuttu yksinäinen kolmituntinen antaa taas ihan kohtalaisen mahdollisuuden omituisten ajatusten pyörittelyyn, omituisiin vaatteisiin pukeutuneena, vieläkin omituisemmassa ympäristössä.

Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

That's it, i'm outta here.

Kosovo VS. Suomi

Olemme pitkän harkinnan jälkeen päättäneet, että nyt on taas aika olla hetkonen ihan hiljaa. Sanotaan nyt vaikka, että noin viikon verran.

Only in Kosovo

Tällainen tuli vastaan tänään. Kosovossa kaikki on vähän halvempaa, myös väärennetty raha. Olikohan tämäkään vaivan arvoinen...

Toinen näkökulma

On ehkä syytä tunnustaa, että läheskään kaikki näistä eivät ole keväältä. Pointti ei kuitenkaan ollut siinä että juuri kevät olisi kaunis.

On olemassa muutakin, kuin paskaiset pellot. Sen näkeminen vaatii usein kuvan rajaamista, mutta toisaalta sillä tavalla saattaa joskus saavuttaa jotain ihan kokemisen arvoista...

Your choise.

Juoskaa läskit, juoskaa

Selkiönomainen seikka A) Koulukyyti ei välttämättä tule hakemaan aivan kotiovelta. Isä ei välttämättä heitä poikaa autolla futistreeneihin, vaikka areena sijaitsisikin useamman kilometrin päässä. Bensaan ei ole oikein varaa, joten käveleminen on liikkumiskeinona oikeinkin hyvä vaihtoehto. Julkista liikennettä ei käytännöllisesti katsoen ole.

Selkiönomainen seikka B) Maakunnassa ei ole ainoatakaan McDonaldsia. (Pari burger-kingiä löytyy, mutta niidenkään antimiin ei pääse käsiksi ilman KFOR:n ID-korttia.)

Selkiönomainen seikka C) Koulujen alkamis –ja loppumisaikaan kaduilla kuljeskelee pienimmässäkin kunnassa pitkälti kahdeksatta sataa iloisen oloista tyttöä ja poikaa, joista neljällä on yhteensä kuusitoista liikakiloa.

Tässä taannoin jutulle tullut paikallinen kysäisi, että mitä te olette oikein tehneet, kun melkein joka päivä leiriä ympäri juoksee useampi puuskuttava taistelija. Mistä teitä rangaistaan?



Tekisipä mieleni alkaa jeesustella oikein voimalla länsimaisen yhteiskunnan paniikinomaisesta kiireellisyyden ihannoinnista ja sen vaikutuksista niin fyysiseen, kuin henkiseenkin terveyteen, mutta minusta on alkanut tuntua viime aikoina kovasti siltä, että olen jo ylittänyt moralisointikiintiöni tämän blogin osalta.

Ihan noin ajatuksena kuitenkin; onko halvan öljyn loppuminen sittenkään pelkästään huono asia? Kun asiaa oikein ajattelee, mitä hyvää se on meille koskaan antanut? Neljälle lihavalle miehelle yhteensä kuusitoista miljardia dollaria ehkä, mutta entä meille muille. Selkiönomaiseksi seikaksi D) on kuitenkin pikkuhiljaa nousemassa, ettemme voi jatkaa utopian ylläpitoa kovinkaan kauaa. Voisi kai siis yhtä hyvin alkaa asennoitumaan muutokseen ja valmistautumaan siihen ainakin henkisesti. Fyysinen puoli tulee sitten pakon edessä.

Päivän ajatus

Lämpö tuntuu paljon mukavammalta, kun joutuu välillä tekemään lähempää tuttavuutta kylmyyden kanssa.

Naisen päivä.

Lapsisotilaan maailmankuva onnittelee tänään syntymäpäiviään juhlivaa lapsisotilaan äitiä. Onnea!

Kiitos kaikesta.



Paitsi mustikkasoosista puurossa. Ei pysty syömään vieläkään. (sadistit) :)

Kaunista naistenpäivän iltaa.

Olin jo synkistelemässä miesten rakentaman maailman kurjuudesta, kun muistin että on naistenpäivä.

Säästän sen siis huomiselle ja tyydyn kunnioittamaan kaikkea sitä, mitä naiseus edustaa. Näin sadankolmenkymmenen miehen kanssa samassa avovankilassa elävänä voin todellakin sanoa oppineeni näkemään siinä arvoa aika eri tavalla.

Otetaan teille!

Pitikin puhua keväästä

Kevätrinnan syöpäkasvain

Nyt on syystä tai toisesta edessä yhdenlainen kirjoittajan palikka. Vuorovaikutusta toivoisin.