Jos terrorismin yksi päätavoitteista on aiheuttaa pelkoa ja epäjärjestystä kohteessaan myös varsinaisen iskuhetken –ja paikan ulkopuolella, toiminta ei oikein voi epäonnistua. Nytkin on täysin yhdentekevää oliko minkäänlaisia massamurhasuunnitelmia edes olemassa. Jos olikin, pelkät suunnitelmat sekoittivat maailman vilkkaimmin liikennöidyn lentokentän täysin ja tuskin lisäsivät matkustuksen sujuvuutta, matkustajien turvallisuudentunteesta puhumattakaan. Näin likaista sodankäyntimuotoa vastaan ei ole aseita, mutta sitä vastaan on silti pakko taistella.
Valtio ei voi jo määritelmänsäkään mukaan olla reagoimatta sitä vastaan kohdistuneeseen hyökkäykseen. Kansalaisten turvallisuuden takaaminen lienee kuitenkin koko järjestelmän tärkeimpiä tehtäviä, mutta käytössä olevat keinot tällaista hyökkäystä vastaan puolustautumiseen tuntuvat olevan kovin ohkaiset. Toimimatta jättäminen ei ole vaihtoehto, joten jäljelle jää A) kansalaisten puolustaminen omalla maalla, tai B) hyökkääjien eliminointi heidän omallaan. Joku on joskus tuonut esiin myös vaihtoehdon C), jonka mukaan paras tapa taistella terrorismia vastaan olisi poistaa sen toiminnalta edellytykset, eikä luoda niitä lisää, mutta useastakin eri syystä vaihtoehto on vaiettu kuoliaaksi.
Kansan puolustaminen kotirintamalla tarkoittanee käytännössä äärimmilleen kiristettyjä turvatoimia ja rajoituksia, jotka väkisinkin vaikeuttavat kansalaisen elämää, mutta ovat joka tapauksessa kierrettävissä, koska isovelikään ei voi valvoa (ainakaan vielä) kaikkialla ja jatkuvasti. Hyökkääjän etsiminen ja kotiluolastaan savustaminen ei liene yhtään sen tehokkaampi tapa luoda turvallisempaa maailmaa. Empiiriset kokeet osoittavat kuitenkin ihmisten tappamisen herättävän huomattavan paljon pahaa verta ja tyytymättömyyttä niiden ihmisten keskellä, jotka uskoivat tapetun ajamaan asiaan. Antakaa minulle yksi esimerkki, jossa viha on tukahdutettu väkivallalla menestyksekkäästi, eliminoimatta kohdetta tai kohderyhmää täysin.
Suuresta voitosta lausuttiin virallisesti mm. seuraavaa:
Olemme vakuuttuneita siitä, että olemme estäneet suunnitelman, joka olisi aiheuttanut ennennäkemättömän joukkomurhan, sanoi myös Lontoon poliisijohtajistoon kuuluva Paul Stephenson. -yle24
Tekotavaltaan ennennäkemättömän joukkomurhan. 200 matkustajaa kymmenessä lentokoneessa olisi ollut valtava tragedia, josta olisi toki voinut käyttää termiä joukkomurha, mutta maailma ei ole niin puhtoinen, etteikö se olisi nähnyt kahdentuhannen täysin viattoman ihmisen kuolemaa mitä kummallisimmilla tavoilla ja vieläkin kummallisemmin perustein, aivan liian monta kertaa aiemminkin. Nyt sattui vaan omalle kohdalle.
Näillä melkein menetetyillä ihmishengillä on aivan yhtä paljon arvoa kuin niillä, joita lähetetään tuonpuoleiseen ihan oikeasti mm. suojeltaessa omaa maata terroristien hyökkäyksiltä vähän Lontoosta kaakkoon useallakin eri taistelutantereella, mutta räjähdyksen tapahtuessa merten takana, oman kodin ikkunat eivät helise juuri laisin.
