Factoid

Iloisen joulukuisen sateen vihmoessa ikkunaa, kaksinumeroisia lämpötiloja havitteleva mittari jatkaa ennätysjahtiaan. Rehellisesti sanottuna uskon, että se saa tehdä sitä hyvällä menestyksellä vielä pitkään.

Ai miksikö?

En osaa ajatella niin pitkälle, että näkisin toimintani todelliset seuraukset. Ei minua oikeastaan taida kiinnostaakaan. Olen niin mukavuudenhaluinen, että en osaa luopua niistä mukavuuksista ja etuoikeuksista, jotka minulle on käytännössä ilman henkilökohtaista panostusta tai vaikutusmahdollisuutta myönnetty.

Minusta tuntuu, että uhraukset, jotka olisivat ehdottoman välttämättömiä kestävän kehityksen saavuttamiseksi, ovat liian suuria. Empatiakykyni ei riitä mitenkään ymmärtämään muiden ihmisten kärsimystä mikäli en pääse niiden ihmisten kanssa televisiouutisia lähempään kontaktiin, joten en osaa perustella itselleni miksi minun pitäisi toimia toisin. En osaa tehdä valintoja, joiden minulle aiheuttamat haitat olisivat niistä saatavia hyötyjä suurempia, vaikka suurempaa kuvaa tarkastellessa hyödyt olisivatkin valtavasti haittoja suurempia. Toivon, että tulevaisuuden teknologia on niin kehittynyttä, että tekemäni väärillä valinnoilla ei ole merkitystä.

Minulle on tärkeintä, että minun ja rakkaitteni on hyvä olla. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että pyrin rakentamaan omaa ja rakkaideni onnellisuutta tekemällä asioita arvioiden niiden tuloksia vain omasta näkökulmastani. Peilaan kaiken oman kokemuspohjani kautta ymmärtämättä, että se ei välttämättä edusta oikeutta kenellekään muulle, kuin minulle itselleni.

Minä en loppujen lopuksi taida ymmärtää paljoakaan juuri mistään.

We're a virus with shoes.

Luulenpa, että on aika asettaa piste tämän blogin kirjoitusten perään viimeisen kerran.

Kiitos ja anteeksi.