Factoid

Iloisen joulukuisen sateen vihmoessa ikkunaa, kaksinumeroisia lämpötiloja havitteleva mittari jatkaa ennätysjahtiaan. Rehellisesti sanottuna uskon, että se saa tehdä sitä hyvällä menestyksellä vielä pitkään.

Ai miksikö?

En osaa ajatella niin pitkälle, että näkisin toimintani todelliset seuraukset. Ei minua oikeastaan taida kiinnostaakaan. Olen niin mukavuudenhaluinen, että en osaa luopua niistä mukavuuksista ja etuoikeuksista, jotka minulle on käytännössä ilman henkilökohtaista panostusta tai vaikutusmahdollisuutta myönnetty.

Minusta tuntuu, että uhraukset, jotka olisivat ehdottoman välttämättömiä kestävän kehityksen saavuttamiseksi, ovat liian suuria. Empatiakykyni ei riitä mitenkään ymmärtämään muiden ihmisten kärsimystä mikäli en pääse niiden ihmisten kanssa televisiouutisia lähempään kontaktiin, joten en osaa perustella itselleni miksi minun pitäisi toimia toisin. En osaa tehdä valintoja, joiden minulle aiheuttamat haitat olisivat niistä saatavia hyötyjä suurempia, vaikka suurempaa kuvaa tarkastellessa hyödyt olisivatkin valtavasti haittoja suurempia. Toivon, että tulevaisuuden teknologia on niin kehittynyttä, että tekemäni väärillä valinnoilla ei ole merkitystä.

Minulle on tärkeintä, että minun ja rakkaitteni on hyvä olla. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että pyrin rakentamaan omaa ja rakkaideni onnellisuutta tekemällä asioita arvioiden niiden tuloksia vain omasta näkökulmastani. Peilaan kaiken oman kokemuspohjani kautta ymmärtämättä, että se ei välttämättä edusta oikeutta kenellekään muulle, kuin minulle itselleni.

Minä en loppujen lopuksi taida ymmärtää paljoakaan juuri mistään.

We're a virus with shoes.

Luulenpa, että on aika asettaa piste tämän blogin kirjoitusten perään viimeisen kerran.

Kiitos ja anteeksi.

James Blunt - No Bravery

Markkinarako

Eivät ajatelleet asioita ollenkaan loppuun asti määrätessään Saddamille hirttotuomion. Vain pienillä tuomion ja sen dokumentoinnin modifikaatiolla olisi saatu luotua tositelevisiosarja, jonka suosio olisi ylittänyt kaiken tällä pallolla aiemmin nähdyn. Koska idean toteutusmahdollisuudet ovat nyt käytännössä menetetyt, ei ole mitään syytä pantata ajatusta suurelta yleisöltä enää hetkeäkään.

"Kivitetään Hussein" eli tositelevision uusi elämä.

Kuten sarjoissa maajussille morsian tai selviytyjät, nimi antaa varsin perusteellisen vihjeen siitä, mistä sarjassa on kysymys.

Kilpailemaan haetaan kuuttasataa osanottajaa, joilta jokaiselta edellytetään murhanhimoa ja jonkunlaista henkilökohtaista viha-katkeruussuhdetta Saddamiin. Luonnollisesti suurin osa kilpailijoista valitaan Irakista tai Kuwaitista, mutta myös muiden maiden kansalaisilla on oikeus osallistua ensimmäisen kiven heittämiseen. Kilpailijoiden tulee lähettää sydäntäsärkevän vetoava anomus siitä, miksi juuri heidän pitäisi päästä osallistumaan entisen diktaattorin hengiltä ottoon.

Kilpailijoiden valintaprosessin jälkeen aloitetaan ohjelman kuvaukset. Ensimmäinen kuukausi vietetään intensiivisellä valmennusleirillä, jonka tarkoituksena on kehittää kilpailijoiden heittokäden voima ja osumatarkkuus tarvittavalle tasolle. Valmennuksen aikana kilpailijoista karsitaan kaksisataa todennäköisimmin ohi, tai liian hiljaa heittävää osallistujaa ja jäljellejääneiden neljänsadan harjoituksia jatketaan.

Heittotekniikan kehityttyä timanttiseen huippuunsa aletaan valmistaa itse heittovälineitä, joiden aerodynaamiset ominaisuudet on optimoitu niiden painon ja murskausominaisuuksien kanssa. Jokaiselle kilpailijalle valmistetaan kuusi uniikkia ja käyttäjälleen täydellisesti personoitua kiveä, joihin käyttäjät saavat kaivertaa henkilökohtaisia viestejä kuten "Eat this you fuck", "Justice will always prevail" tai "Mother of all death penalties."

Sarja huipentuu tunnin mittaiseen spesiaalijaksoon jossa jokainen osallistuja sinkoaa kivensä tuomittua kohden vimmaisen huudon vauhdittamana. Käytetyt kivet myydään sloganeineen kivitetaanhussein.comin verkkokaupassa valtaisan kysynnän takia käsittämättömään ylihintaan. Autenttisten kivien loputtua aletaan myydä muovisia replikoita.

Sarjan kriitikot esittävät vakavia epäilyjä siitä, että todellisuustelevisio on vihdoin mennyt liian pitkälle. Myös suuri osa katsojista on sitä mieltä, että ei tällaista voi televisiossa näyttää, mutta katsoo haltioissaan kuitenkin. Massiivisen suosion ansioista ensimmäinen kivitetään ______ - sarjan tuotantokausi tuskin jää viimeiseksi. Potentiaalisten kivitettävien sarjaan rekrytoiminen saattaa olla ongelmallista, mutta jos yleisön suosikit nimimerkit. ratko, w tai k.j.i. suostuvat tähdittämään sarjaa, suosio tulee jälleen kerran olemaan taattu.

No niin

Pitikin mennä sanomaan.

Talossa ja puutarhassa

"Etelä-Korean asevoimat on puolestaan kertonut tarkistavansa valmiuttaan ydinsotaan."
-yle

Checklist:

1) Vähintään kaksi litraa minimissään 21-vuotiasta viskiä
2) Lempilevy stereoissa
3) Hirmu vahvaa aurinkorasvaa ja polarisoivat aurinkolasit.

Ylivoimaisesti suurin kysymys on kuitenkin edelleen; miksi.

Onhan tässä pakko olla kyse ainakin jollain tasolla siitä, että oman kunnan alueelta, ison järven yli hiukan itään päin pesii äkäinen ampiaisparvi, joka tuntuu etenevän muiden kuntalaisten huolestuksesta ja paheksunnasta välittämättä sinne mihin haluaa. Pitää hankkia karkotetta.

Sinänsä ikävää priorisointia, sillä Raid on vähän saatanan kallista ja syödäkin pitäisi.

Samaan aikaan Ruotsissa: tuoreen hallituksen ministereistä yksi ei ole maksanut tv-lupaansa 16 vuoteen ja toinen on maksanut lapsenvahdille pimeästi.
-mtv3 kymmenen uutiset

Anna

Jos kysyisivät minulta, sanoisin että Anna Politkovskaja olisi ollut yksi niistä ihmisistä, jolla olisi ollut oikeus elää. Tässä maailmassa on niitäkin, joilla ei ole.

Lue vaikkapa Toinen Tshetshenian sota niin tiedät miksi.

"But we always kill those good guys who try and tell us, you ever notice that? And let the demons run amok."
-Bill Hicks

Mitä nyt?

Ei ihan uutistoivelistan kärkipäästä...

Menee taas täysin MuTu-spekuloinniksi, mutta tällaisten uutisten jälkeen tulee väkisinkin mieleen, miten itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä pitävä enemmistökansanosa reagoi. Jos omin korvin kuullut, tulikiveltä haiskahtavat lausunnot itsenäisyyden ehdottomuudesta ovat edes jossain määrin totuuspohjaisia, saattaa maakunnasta kajahtaa vielä ennen vuoden loppua uutisia, jotka ovat vieläkin kauempana sen toivelistan top-kympistä.

Enpä silti jaksa uskoa, että tämä kiteytyisi jotenkin neuvotteluja johtavan Nobel-ehdokkaan syyksi. Tältä pallolta lienee vaikea löytää diplomaattia joka olisi voinut paremmin saada näin tietoisesti toisistaan erossa pysytteleviä osapuolia yksimielisyyteen.