sunnuntai, syyskuuta 24, 2006

Poliisivaltio kysymysmerkki

Kävin parin kaverin kanssa tuossa loppuviikosta kuvaamassa Tampereen EU-kokouksen toteutusta ja järjestelyjä. Pyörittyämme aikamme äärimmäisen uhkaavien järjestelmäkameroidemme kanssa eristetyn Pakkahuoneen kulmilla odottelemassa jatkoille saapuvaa kokousjoukkoa, tulivat ottamaan tietomme ylös.

Sinänsä jännää joutua tiedustelun toiselle puolelle. Viime vuoden aikana tuli kerättyä omiin muistiinpanoihin ja partioraportteihin ihmisten yhteystietoja jokseenkin monta kertaa, usein vähän vähäisemmilläkin perusteilla.

Ei voi sanoa, että olisin tuntenut yksityisyyttäni loukatun tai vapauttani rajoitetun. Tahdon edelleen luottaa siihen, että koneisto, jolla Suomessa on väkivaltamonopoli toimii sille asetettujen sääntöjen mukaisesti ja tekee työnsä siten, että työstä ei aiheudu tarpeetonta haittaa sivullisille.

Arvostan poliisin tekemää työtä kuitenkin ennen kaikkea siksi, että tiedän miltä näyttää yhteiskunta, jonka järjestyksestä vastaava instanssi tekee työnsä aika tuskaisen paljon ammattitaidottomammin, kuin suomalainen vastineensa.

torstaina, syyskuuta 21, 2006

SOTATILA Thaimaassa

Iltalehti, tuo journalismin teräksisen keihäänkärjen timanttinen sydän uutisoi tänään: (sitaatit lehden artikkeleista.)

”SUOMALAISET KESKELLÄ SOTATILAA”

Otsikko, joka aloitti D.L:n raportin paikan päältä


”Tuskin tuo kaappaus vaikuttaa mitenkään elämäämme.”

D.L:n itsensä luonnehdinta siitä, kuinka syvästi järkyttynyt hän on kaikesta siitä, mitä hän on ympärillään riehuvan brutaalin ja verisen sotatilan takia joutunut kokemaan.


”Ei tämä vielä ainakaan vaikuta pahalta. Väkivallasta täällä ei ole tietoakaan.”

A.J., suomalainen lomailija, joka ei valitettavasti kyynelten ja kauhun hetkien aiheuttaman paniikin takia pystynyt jatkamaan lausuntoaan.


”Kävin ulkona, eikä yhtään voisi kuvitella, että täällä olisi mitään menossa.”
Kertoi meille K.S., palava, raiskattu lapsi sylissään.


”KOKO THAIMAA SOTATILASSA.”

Summasi Iltalehti samassa numerossa myöhemmin.

Ensikäden lähteistä saamani tietojen perusteella muodostettu kuva "sotatilasta" ei ole täysin sama, kuin Iltasanomien toimittajakunnan. Voi, kuinka mieleni tekisikään kritisoida iltapäivälehdistöä jossain muualla tapahtuvan väkivallan viihteellisestämisestä (sellaisenkin, jota ei edes tapahtunut), mutta haukkuisin väärää puuta. Voiko palvelun tuottajaa syyttää siitä, että se tuottaa palveluja, joilla on valtava kysyntä?

Roskajournalismi ei ole kansan yläpuolella leijaileva jumalaisen tiedon lähde. Se on peili.

perjantaina, syyskuuta 15, 2006

Peilivalokuvaus on klisee

All I have to say right now...

tiistaina, syyskuuta 12, 2006

Anarkiaa aloittelijoille

A1. Etsi maailmasta epäkohta, jota vastaan taistella. Ei ole vaikeaa, niitä löytyy kyllä yllin kyllin. Kiinalaisten pienviljelijöiden ja hikipajojen työntekijöiden sorto kelpaa hyvin.

A2. Usko asiaasi niin vahvasti, että olet valmis kieltämään pienetkin vihjeet siitä, että mielipiteessäsi tai toimintatavoissasi saattaisi olla mitään vikaa. Painota itsellesi, että vastakkaisen mielipiteen edustajat ovat joko täysin tietämätöntä ja välinpitämätöntä idioottimassaa, tai vaihtoehtoisesti sortojärjestelmää suoraan tukevia natseja.

A3. Yhdistä mielipiteesi ideologiaan, joka ei varsinaisesti vastaa ajatusmaailmaasi tai tavoitteitasi, mutta joka kuulostaa raflaavalta ja takaa riittävän huomion mediassa. ”Anarkismi” on aloittelijoiden tavallisimmin suosima vaihtoehto.

A4. Ilmoita suureen ääneen julkisesti esimerkiksi aikovasi tuoda edes hieman sekasortoa myös kotikaupunkisi kaduille. Muista mainita myös paikka, sekä aika, jotta kaikki ideologiaasi puolustavat osaavat saapua varmasti paikalle. On aloittelijavirhe tehdä tämä ns. ”maanalaisten” verkostojen kautta, koska sillä tavoin tiedotettaessa mielenilmaisusi ei saa niin suurta huomioarvoa. Ei haittaa lainkaan vaikka ilmoituksesi logiikka on sen verran naiivi ja jopa naurettava, että se vie tarkoituksesi uskottavuuden lähes täysin jo ennen itse mielenosoitusta.

A5. Luota siihen, että laajan ilmoittelusi ansiosta paikalle saapuva anarkistijoukko toimii juuri siten, kuin olit suunnitellut. On äärettömän epätodennäköistä, että kutsumaasi joukkoon mahtuu ketään, joka ei usko asiaasi samalla tavalla kuin sinä. Lisäksi suurten ihmisjoukkojen liikuttelu ja hallinta on lastenleikkiä.

A6. Pidä itsestään selvänä, että viranomaiset jättävät reagoimatta kohdan A4 uhkaukseen ja antavat mielenilmaisusi sujua juuri niin kuin haluat.


Nyt kun perusteet on käyty läpi, voidaan siirtyä itse tapahtuman toteutukseen.

B1. Kokoa mielenosoitusjoukko sovitulle aloituspaikalle, sovittuun aloitusaikaan kohdan A4. mukaisesti. Kuten sanottu, on hyvin epätodennäköistä, että suunnitelmiisi puututtaisiin tässä vaiheessa, mutta jos niin kuitenkin tapahtuu, siirry suoraan kohtaan C4

...


C4 Jos virkavalta kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti saapuu kuitenkin edes valvomaan mielenosoituksesi toteuttamista, on aika kääntää kelkka. Ilmoita suureen ääneen, ettei teillä ole minkäänlaista aikomustakaan aiheuttaa minkäänlaista epäjärjestystä ja vaadi saada suorittaa mielenilmaus. Mikäli tämä ei onnistu, jatka kohtaan C5

C5 Provosoidu jokaisesta poliisin liikkeestä. Itse asiassa kannattaa provosoitua jo siitä, että poliisi yleensä on paikalla. Tämä on tärkeä osa taktiikan vaihtoa, koska tässä vaiheessa on jo melko selvää, että mielenilmaus on jo kauan sitten menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa. Siitä huolimatta, että kohdan C4 mukaisesti ilmoitit haluavasi vain ilmaista mieltäsi rauhanomaisesti, ala provosoida poliisia, jonka toiminnasta juuri itse provosoiduit. Tämä ei välttämättä ole kovinkaan helppoa, sillä jos poliisi on varautunut kohdan A4 mukaiseen toimintaan, sillä saattaa olla omiin joukkoihisi nähden vahva ”ylivoima,” jonka turvin sen on suhteellisen helppo estää toimintasi. Peli ei kuitenkaan ole vielä menetetty.

C6 Pyri etsimään virkavallan toiminnasta kaikki mahdolliset epäkohdat. Paremman puutteessa vihainen katse tai kovaääninen ”peräänny” – komento kelpaavat mainiosti. Näiden epäkohtien turvin voit vielä kääntää tilanteen myöhemmin eduksesi. Juuri mitään muuta ei järjellisesti ole tehtävissä, sillä virkavallan ”ylivoima” käytännössä estää kaiken muun toiminnan.


Mielenosoituksen jälkilöylyt

D1 On taas aika pitää suurta ääntä. Tuo esiin kiihkeän monisanaisesti tyrmistyksesi siitä, kuinka törkeällä tavalla kansalaisten perusoikeuksia loukataan Suomessa. Muista käyttää sanoja, kuten ”poliisivaltio” ”väkivaltakoneisto” ja ”voimankäytön ylilyönti.” keksit varmasti itse lisää.

D2 Tuo esiin virkavallan toiminnan epäkohdat, joita olet ahkerasti kerännyt kohdan C6 mukaisesti. Muista mainita, että et ole itse tehnyt mitään väärää ja että olet siksi väkivaltakoneiston mielivaltaisen yksilönvapauden riiston uhri. Tämä on viimeinen keinosi kääntää huomio pois omista virheistäsi.

D3 Nyt kun huomio ollaan viimein saatu siirrettyä alkuperäisestä, oikeasti tärkeästä aiheesta suomalaisen järjestelmän valtaisiin epäkohtiin, hautaa viimeisetkin toiveet siitä, että asia johon uskot olisi saanut sellaista huomiota, jota se ehdottomasti tarvitsisi.


Then again, ei voi sanoa menneen nappiin poliisillakaan...

tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Hyvä onni

Uskon, että suuri osa siitä mitä yleensä kutsutaan hyväksi onneksi, on vain ihmisten yksilöllistä kykyä havainnoida ympäristöään ja ennen kaikkea toimia niiden havaintojen pohjalta oikein. Tiedostamattakin.

Aivan liian usein "huono-onniset" kuitenkin katsovat oikeudekseen kadehtia ja pahimmassa tapauksessa avoimesti halveksia niitä, jotka ovat tarttuneet siihen, mikä juuri käveli huono-onnisen ohi.

Miksi kaikki on aina jonkun muun syytä?